1067804.jpg

Kun muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen, kärsin siitä, että syksyllä ja talvella oli niin pimeää. Ostimme paljon kynttilöitä ja poltimme niitä ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Sitten vähitellen aloin taas tottua pitkään pimeään kauteen. Nyt kynttilöitä poltetaan enimmäkseen vain juhlapäivinä ja silloin kun on vieraita.

Helsingin Sanomain "Kysy Kirstiltä"- palstalla kysytään tänään kynttilöiden merkityksistä. Kirsti vastaa:

"Kynttilässä on elävä liekki, joka kuvaa elämää ja kuolemattomuutta. Jouluna se julistaa, että Kristus tuo toivon ikuisesta elämästä ihmisille, jotka - Raamatun sanoin - 'asuvat kuoleman varjon maassa'.

Tämä merkitys korostuu juuri haudoilla. Tapa sytyttää hautakynttilöitä on peräisin Keski- ja Etelä- Euroopasta, mutta tarkempi tieto sen synnystä on hämärän peitossa. "

Jouluaattona 1921 ylioppilas Lyyli Grotenfelt sytytti kynttilän syksyllä kuolleen sisarensa muistoksi. Tämä on varhaisin tieto Suomesta, jossa hautakynttilöiden sytyttäminen yleistyi toisen maailmansodan jälkeen, jolloin alettiin käydä sankarihaudoilla. Muualla Euroopassa haudoille sytytetään kynttilät yleensä pyhäinpäivänä.

Kuvassa olevat kynttilät paloivat helmikuun alussa sisareni kodissa, jonne me omaiset olimme kokoontuneet lähtemään sisareni hautajaisiin. Sisareni piti kovasti kynttilöistä, nimenomaan tuikuista, joita hän sytytti aina kotiin tullessaan ikkunalaudoille ja pöydille. Sisareni käytti suomalaisia tuikkulyhtyjä, joita hänellä oli paljon monissa väreissä.

Toivotan kaikille syksyblogin lukijoille hyvää joulunodotusta! Ensi syksynä tavataan.